Viidakkorummun kuminaa – ja vähän värinääkin

Edellisestä blogistani onkin jo vähän aikaa. Kesä on mennyt enemmän tai vähemmän hikoillessa helteessä. Tosin taisin olla ainoita, jotka eivät valittaneet pitkittyneestä lämpöaallosta. Nautin kovasti trooppisesta kelistä ja siitä, että kerrankin sai kulkea hihattomassa topissa, kesähameessa ja sandaaleissa aamusta iltaa. Tietokoneen ääressä istuminen jäi vähäiseksi, koska kiputilanne ei sitä oikein sallinut. Yritän nyt kuroa umpeen näitä kirjallisia tehtäviä.

Volumenappula pienemmälle

Surutyön paikka pelkästään tässä: entinen hyvä nukkuja, joka on elämänsä läpi nukkunut sikeästi ihan missä vaan, vaikka metsässä tikun nokassa, on menettämässä tämän ihanan taidon. Ja heräilee pahimmillaan monta kertaa yössä, ei kestä peiton painoa hermovaurioituneella jalallaan, ei puolison kevyttä kuorsausta syvälle sullotuista korvatulpista huolimatta eikä liian lämmintä makuuhuonetta, ja alkaa suunnitella melusuojien kanssa parvekkeella nukkumista.