Kuvakaappaus ohjelmasta Grand Design

Blogin kirjoittaminen on ollut hetken tauolla, koska muuttokiireet ovat pitäneet minut varsin tehokkaasti pois läppärin ääreltä. Koti vaihtui viikko sitten uuteen ja (jo) eilen sain huojentuneena heivattua ovesta viimeiset banaanilaatikot (erinomaisia muuttolaatikoita muuten!). Laatikoiden sisällöt ovat siis löytäneet paikkansa varsin vauhdilla. Iltaisin en sitten ole paljoa muuta jaksanut kuin rojahtaa sohvalle elpymään. Blogin kirjoittamiseen ei ole löytynyt virtaa, vaikka mielessä se on ollut useinkin.

Henkisesti muutto on ollut ihmeen virkistävää ja sen avulla olen jaksanut näinkin hyvin. Pienemmät asuinneliöt vaativat entistä nokkelampia keinoja saada tavarat, vaatteet ja ihmiset ja koirakin mahtumaan rajatumpaan tilaan. Mutta mikäs onkaan sen parempi kivunhallintakeino minulle kuin visainen ongelma, johon pitää keksiä luova ratkaisu. Uppoudun hetkessä flow-tilaan kotia laittaessa. Ja kun flow loppuu, jatkan urakointia apinanraivon antamalla energialla.

Muuttoa toki helpotti se, että sen fyysinen osuus oli pitkälti ulkoistettu muuttofirmalle. Silti ennen ja jälkeen muuttopäivän riitti hommaa niin, että iskiakseni alkoi jo varsin varhain lähetellä vihaisia viestejään. Eivät tällaisen suorittajapersoonan aivot vaan niitä oikein tahtoneet rekisteröidä. Täysi fokus kodinlaittoon ja kivunestoradat blokkaavat kehon viestit…tiettyyn rajaan asti. Lopulta oli pakko hellittää ja huilahtaa ja aktivoitua itsehoitoon eli kaivaa laatikosta tens-laite ja asettaa kuulokkeet korville ja nauttia musiikista. Uusi moottorisänky osoittautui oivaksi investoinniksi. Se mahdollistaa lepotilan aika ihanassa asennossa jalat sopivasti koholla.

Olen tietoisesti haalinut kotiini muitakin elvyttäviä elementtejä. Värejä on nyt enemmän kuin aiemmin. Lukuisille viherkasveillekin olen luvannut tehdä kaikkeni, että saan pidettyä ne myös hengissä. Verhot saavat olla auki, kaipaan valoa. Ja uutta näkymää: korkealla olevan uuden kotini ikkunoista avautuva vihreys on vangitsevaa. Kookkaat havupuut ja vastapäisen kerrostalon vihreä väri vihjailevat tulevasta, keväästä ja kesästä. Tuskin maltan odottaa, kun pihan suuren koivut puhkeavat täyteen kukoistukseensa. Siihen ei mene enää montaa viikkoa. Olen oikein tyytyväinen tähän uuteen kotiin ja asuinalueeseen.

Asumistyytyväisyyden ja terveyden välistä yhteyttä olisi mielenkiintoista tutkia ihan tieteellisesti, erityisesti kivunhoidon näkökulmasta. Japanilaiset ovat tämän aiheen (ja ylipäätään luonnon terveysvaikutusten) tutkimisessa edeltäkävijöitä, vähintään samuraimiekan pituuden verran länsimaita edellä. Vaikken ole japanilaisen kulttuurin tuntija, mielikuvissani luonto on vahvasti läsnä japanilaisissa kodeissa (niin näyttäisi Googlen kuvahaunkin perusteella). Puu ja paperi, valo, huonekasvit, vesi mm. kylpyammeen muodossa, levollisten värien harmonia….

Japanissa on julkaistu tänä vuonna mielenkiintoinen tutkimus asuinympäristöön liittyvän tyytyväisyyden ja kroonisten kipujen välisestä yhteydestä. Tutkimus perustuu laajaan kahden vuoden seuranta-aineistoon, jossa 5000 japanilaista naista vastasi kyselyihin. Lopulliseen tutkimusotokseen valittiin 1575 naista, joilla oli ollut selkäkipua joskus elämänsä aikana ja jotka eivät olleet muuttaneet 2 vuoden seuranta-aikana. Heiltä kysyttiin mm. kivuista, stressistä ja väsymyksestä sekä asumiseen liittyvistä asioista. Tutkittavia pyydettiin miettimään omaa asumistaan (sisustus, valaistus, ilmanvaihto, piha ja puutarha, asuintalon julkisivu, mahdollisuus rentoutumiseen, talon turvallisuus esim. maanjäristyksen varalta ym.) ja kysyttiin, kuinka tyytyväisiä he olivat siihen.

Tutkijat tekivät monimutkaisia tilastollisia analyysejä selvittäessään asumisen, stressin kokemisen ja kipujen välisiä syy- ja seuraussuhteiden suuntia. He halusivat selvittää johtaako pitkittynyt kipuilu tyytymättömyyteen omaan asumiseen vaiko toisinpäin. He tulivat siihen päätelmään, että nuolet menevät näin: mitä tyytyväisempi on asumiseen, sitä vähemmän kokee selkäkipua. Asumistyytyväisyyden vaikutus välittyy pitkälti sen stressiä ja väsymystä vähentävän vaikutuksen kautta.

Kodilla ja asumisella on siis merkitystä terveydellemme, ehkä enemmän kuin olemme ajatelleetkaan. Olen joskus miettinyt, että Suomeen pitäisi saada uudenlaisen kuntouttava palvelu. Siinä tarjottaisiin pitkäaikaisista terveysongelmista kuten kroonisista kivuista kärsiville edullisesti sisustuspalveluita ja kodin tuunaamisapua. Tällaiselle palvelulle olisi ihan järkeviä biologisia perusteluita. Yksi niistä on mm. kipumuisti ja ihmisen ehdollistuminen kipuun. Kun on tietyssä paikassa kokenut toistuvasti kipua, aivot oppivat nopeasti yhdistämään paikan ja kivun toisiinsa (aivoihin jää muistijälki) ja lopulta kyseisessä paikassa oleminen riittää laukaisemaan aivot tuottamaan kipua. Tätä voisi hoitaa huijaamalla aivoja: vaihdetaan huonekalujen paikkaa tai tuunataan ne uuteen uskoon, vaihdetaan seinien väriä tai tapettikuosia, tai muutetaan kokonaan uuteen paikkaan.

Aivojen ”huijaus” on itse asiassa modernia ja näyttöön perustuvaa kipukuntoutusta, jota käytetään menestyksekkäästi mm. peiliterapiassa ja mielikuvaharjoitteissa. Uskon, että tälle palvelulle olisi ottajia. Kauniin kodin merkityksestä puhuvat myös sisustus- ja kodin tuunausohjelmat, joita on telkkariin tullut viime vuosina hurjasti lisää. Oma kestosuosikkini on Grand Design.

Suunnataan katse siis hetkeksi lähelle, omaan kotiin: voisiko sitä tuunata sellaiseksi viihtyisäksi omaksi pesäksi, joka lisäisi hyvinvointia ja vähentäisi stressiä – ja parhaimmillaan lievittäisi kipuja?

Natsuko Nagasawa, Rika Yamaguchi, Ryuichi Kato, Shin‐ichi Tanabe: Longitudinal study of housing for the promotion of health and well‐being using a covariance structure model to identify the causal relationships between satisfaction with living environment, stress, and chronic low back pain. Japan Architectural Review Julkaistu: 29 January 2018

https://www.onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1002/2475-8876.10018

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *