Pohjoismainen ruokavalio (Nordic diet) on nyt muotia maailmalla ja erityisesti Amerikassa. Eikä selvästikään täysin ilman syytä. Todellista superfoodia on Pohjoismaissa saatavana luonnosta monessa eri muodossa.

Superfoodin kuningatar lienee mustikka. Mustikoissa on kuituja sekä antosyaaneja, protoantosyanideja, flavonoleja ja tanniineja, joilla on antioksidatiivista vaikutusta. Mustikoiden säännöllinen syöminen näyttäisi vähentävän pienellä liekillä palavaa tulehdusta elimistössä. Tämä ns. matala-asteinen tulehdus on viime aikoina ollut erilaisissa terveysaiheisissa jutuissa paljon esillä ja se on yhdistetty moniin sairauksiin kuten sydänsairauksiin ja diabetekseen. Näitä sairauksia vastaan taistelemisessa mustikka voisi olla mainio ase. Tutkimusnäyttöä on kertynyt jonkin verran myös mustikan myönteisistä vaikutuksista silmäsairauksiin ja kognitiivisiin toimintoihin, kuten muistiin. Väen vanhetessa kaikki keinot pitää katse ja muisti niin kirkkaana kuin suinkin ovat tarpeen.


Mustikan syömisellä näyttäisi olevan myönteistä vaikutusta myös yhteen yleisimpään, erityisesti ikääntyvää väestöä vaivaavaan, kipua ja toimintakykyä aiheuttavaan sairauteen, nimittäin polvinivelrikkoon. Aiemmin tänä vuonna julkaistiin Nutrients -tiedejulkaisussa ns. satunnaistettu, kaksoissokkoutettu tutkimus, jossa 63 oireilevaa polvinivelrikkoa potevaa aikuista (45 – 79 -vuotiaita) arvottiin kahteen ryhmään. Toinen ryhmä sai syötäväkseen päivittäin kahden kuukauden ajan 40 grammaa syväjäädyttämällä kuivatettua mustikkajauhoa ja toinen ryhmä sai lumejauhoa. Jotta tutkittavat eivät tietäisi mitä saavat, lumejauho saatiin muistuttamaan mustikkajauhoa, vaikkei siinä siis lainkaan ollut mustikkaa. Energiamäärätkin jauhoilla olivat samat.


Tutkittavilta otettiin verinäytteitä ja kyseltiin kivusta ja toimintakyvystä kolmeen otteeseen: ennen tutkimuksen alkua, 2 kuukauden koejakson jälkeen, jolloin myös mustikan (tai lumeen) syönti lopetettiin ja neljä kuukautta kestäneen seurantajakson lopuksi. Mustikka näytti notkistavan mukavasti polvia. Kipu, jäykkyyden tunne ja vaikeudet suoriutua päivittäisistä toimista vähenivät mustikkaa syöneessä ryhmässä tilastollisesti merkitsevästi kahden kuukauden syönnin aikana. Vielä kahden kuukauden päästä mustikan syömisen lopettamisesta tutkittavilla oli kipua 40 % vähemmän lähtötilanteeseen verrattuna, ja vaikeuksia arjen toiminnoissa oli noin neljänneksen (26 %) vähemmän. Lumetta saaneessa ryhmässä ei tuon kahden kuukauden lumejauhon syönnin aikana tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia. Veriarvoissa (tulehdusmittareissa) ei kummassakaan ryhmässä tapahtunut kovin kummoista, mutta ne muutamat arvot, jotka muuttuivat edullisempaan suuntaan, muuttuivat vain mustikkaryhmässä.


Innostus mustikan terveysvaikutuksien tutkimiseen on lisääntynyt hurjasti ja pelkästään tänä vuonna kansainvälisiä tieteellisiä tutkimuksia on jo ilmestynyt kymmeniä. Lisää tutkimuksia kuitenkin erityisesti kroonisesta kivusta kaivataan, ja käyttäen suomalaisillekin tutumpaa metsämustikkaa. Kansainvälisissä tutkimuksissa on nimittäin yleensä käytetty pensasmustikkaa. 


Suomalaiset metsät sinertävät elokuussa metsämustikoista ja monet polvikipuisetkin innostuvat niitä poimimaan – eikä nykysuositusten mukaan nivelrikkoisen polven kohtuullinen rasittaminen marjametsässä ole haitallista – päivastoin. Ehdotanpa, että tänne Suomeen voitaisiin perustaa korkealaatuinen tutkimuskeskus, joka keskittyisi tutkimaan suomalaisen metsän antimien ja myös metsässä oleilun elvyttäviä vaikutuksia, ja sitä tietoa tuotteistettaisiin ja vietäisiin maailmalle. Meillä olisi mahdollista profiloitua maailman mustikkamahdiksi. Oma maa mustikka, muu maa… olkoon mitä on. Tätä läpimurtoa odotellessamme nautitaan mustikan mausta ja sen hyvistä vaikutuksista. Ja metsästä. Meillä kaikilla on tuo kivunhallinnan ehtymätön lähde saavutettavissa lähes takapihaltamme tai ainakin lyhyen matkan päästä.

Kirjoituksessa mainittu tutkimus: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/30699971

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *