Sota vai rauha?
Onko elämäsi taistelua kipua vastaan?

Tai voisitko harkita tekeväsi sen kanssa rauhan?

En voi hyväksyä tätä kipua, koska se tarkoittaisi minulle sitä, että luovuttaisin, enkä aio luovuttaa. Aion taistella tätä kipua vastaan joka ikinen päivä.
Olen kuullut nuo lauseet aika usein kohdatessani lääkärinä pitkäaikaisista kivuista kärsiviä ihmisiä. Lause on pysäyttävä. Niin moni käy päivittäistä taistelua kipua vastaan. Pahimmillaan he ovat ajautuneet ikuiseen asemasotaan. Olen miettinyt mitä se ihmiselle tarkoittaa – minkälaista on jatkuva sotiminen.
Sotilaat kaivautuneina poteroihinsa, kulkemassa kyyryssä kapeissa juoksuhaudoissa, aina varuillaan, 24/7 hälytysvalmiudessa, havainnoimassa uhkia… koskaan ei tiedä milloin vihollinen iskee. Yö ei anna rauhaa eikä lepoa. Unet ovat koiran unta, aina joku osa aivoista valvoo ja on valmis herättämään, kun uhkaviesti saapuu.
Minkälainen armeija kestää tällaisen sodan? Mitä tapahtuu sen sotilaille? Todennäköisesti sotilaat lopulta uupuisivat, menettäisivät järkensä, lopettaisivat päivänsä itse, alkaisivat tapella keskenään, kaatuisivat… Silti mikä tahansa on parempi kuin se, että luovuttaisi!
Ajattelen itse niin, että kivun hyväksyminen ei ole luovuttamista, taisteluhanskojen pudottamista, antautumista eikä sotauhriksi joutumista. Pitkäaikaisen kivun hyväksyminen elämäänsä on ennemminkin rauhan julistamista, jonka jälkeen alkaa jälleenrakennus.
Rauhan teon jälkeen todetaan tapahtuneet tuhot mutta käynnistetään jälleenrakentaminen mahdollisimman nopeasti. Suru menetyksistä kulkee silloin rinnalla. Suru ja monet muut tunteet, kuten katkeruus, epäoikeudenmukaisuuden kokemus, järkytys… näille tunteille pitää antaa tilaa, ja ne pitää kohdata mutta niihin ei pidä jäädä kiinni. Katse kannattaa kohdistaa tiiviisti tulevaisuuteen. Rauha antaa mahdollisuuden luottaa siihen, että elämä muuttuu paremmaksi. Sodan keskellä siihen on mahdoton uskoa.
Muun muassa tätä vaikeaa, mutta erittäin tärkeää aihetta pohdimme pian julkaistavassa Kipu elämässä -verkkovalmennuksessa. Sitä tekemässä on minun lisäkseni ollut moniammatillinen asiantuntijatiimi. Yhdessä olemme luoneet valmennuksen, jossa kipua poteva saa monipuolista tukea ja apua kivun kanssa elämiseen.
Valmennuksessa puhutaan modernista kivunhoidosta mukaan lukien lääkkeet ja lääkkeettömät hoitomuodot. Kerromme niin hermostimulaatiohoidoista kuin psykofyysisestä fysioterapiasta – ja monesta muusta.
Valmennuksessa saat mm. ohjeita siitä, milloin kannattaa lähteä päivystykseen kipujen kanssa, ja auttaako esimerkiksi kipupiikki. Yksi valmennuksen keskeinen aihe on kipupotilaan rooli terveydenhuollossa. Oikeanlaista apua voisi olla helpompi saada, kun kohtaamisiin on etukäteen valmistautunut. Ettei sielläkin tarvitsisi vain taistella ja sotia.
Kipu elämässä -verkkovalmennus on pian saatavilla! Lisätietoa: www.otakipuhaltuun.fi/valmennus
Seija Wallius
Helena
Seija Wallius